Projekti 240 Turbo museorekisteriin

Kuulin kaveriltani, että Kangasalalla olisi myytävänä alkuperäinen 240 Turbo -81. Innostus auton hankkimiseen ei ollut siinä vaiheessa suuri. Olinhan juuri viime syksynä hankkinut kaasarikoneisen 240DL:än jota nyt oli tarkoitus piristää edullisella 2,3 litraisella ruiskutekniikalla. Kuitenkin tekemisen puutteessa menimme katsomaan tätä Turboa ja silloin vanha rakkaus syttyi uudestaan. Auto osoittautui -82 vuosimalliksi ja kunnoltaan helmeksi. Pyöränkaaret ja varapyöräkotelot olivat alkuperäiset eikä pohjaakaan oltu

hitsattu. Moottori piti kuitenkin pahaa ääntä, koska pakosarjan tiivisteet vuotivat. Myös turboa epäiltiin vialliseksi kummallisen ulinan takia. Sisusta oli erittäin hyvässä kunnossa ja penkit ryhdissään - kiitos istuinsuojien. Ovien alareunat kukkivat niinkuin tämän ikäisissä Volvoissa aina. Kun palasimme autonkatselureissulta alkoi armoton budjetointi. Seuraavana viikonloppuna auto haettiin pois ja vietiin samantien talliin odottamaan kevätaurinkoa. Mukaan saatiin uusia varaosia satojen tai jopa tuhansien markkojen edestä. Volvon alkuperäisiä stefoja, tiivisteitä, puslia, pakoputken osia. Lisäksi mukaan saatiin pari sulanutta turboa, halkinainen pakosarja, erinomaisessa kunnossa olevat Virgo-aluvanteet ja Nokia NRV renkaat. Talvirenkailla oli omat 14" OZ-aluvanteet.

Hain Volvolta uudet pakosarjan tiivisteet ja vaihdoin ne entisten palaneiden tilalle. Samalla totesin turbon laakereiden olevan hyvässä kunnossa. Hieman kysymyksiä herätti turbon ja pakosarjan sisällä ollut punainen karsta. Tätä samaa punaista oli myös sytytystulpissa. Myös moottorin lämmöt kävivät liian kylmänä. Aluksi epäiltiin viallista lämpömittaria tai anturia, koska lämmityslaitteesta tuli lämmintä ilmaa. Ostin kuitenkin Volvolta uuden 92 asteisen termostaatin, joka palauttikin lämmöt oikeille korkeuksille - ehkä hieman ylikin. Vaihdoin myös sytytystulpat uusiin yhtä lämpöarvoa kylmempiin NGK-tulppiin. Parin viikon seisonnan jälkeen auto otettiin aktiivikäyttöön

DL meni kaupaksi, joten nyt voidaan täysipäiväisesti nauttia Turbon loistavasta kyydistä. Ahtopaineet nousevat hyvin punarajalle saakka ja turbon kummallinen ulinakin hävisi. Nyt vihellys on tervettä ja kaunista. Volvon oman välijäähdytinsarjan mukana tuleva, ahtopaineita nostava solenoidiventtiilikin toimii loistavasti 4200 kierroksen kohdalla. Kesärenkaatkin saatiin alle heti kuun alussa. On ne Virgot vaan kauniit vanteet. Alusta on kyllä aika traktori-korkeudella ja siihen onkin tulossamuutos heti kun kesätyöt alkavat. Huhtikuun lopussa kävimme porukalla vertailemassa suorituskykyä eräissä kiihdytyskisoissa. 200m suoranpätkällä Turbovolvo kiihtyi jotakuinkin samaan tahtiin BMW M3:n ja Nissan 200SX:n kanssa. V8-moottorinen Audi jäi kauas taakse.

Volvo kulkee edelleen loistavasti. Polttoaineseosten todettiin olevan aika laihalla tulppien väristä päätellen. Hätäapuna seosruuvia kierrettiin korvakuulolta karvan verran rikkaammalle. Kulku parani ehkä hieman mutta nyt ainakin tyhjäkäynnilla seos on liian rikkaalla koska tulpat olivat aika mustat. Polttoainetta kuluu kuitenkin kohtalaisen vähän reippaammassakin matka-ajossa. Ajoimme Tampereelta Auraan yli sadan kilometrin keskituntinopeudella ja bensaa paloi ainoastaan 10,5 l/100km. Raidetangon päät on todettu väljiksi ja ne vaihdetaankin samalla, kun Lesjöforsin 40mm madaltavat jouset ruuvataan alle. Roikkuva ja halkeillut moottoritilan

pohjapanssari heitettiin mäkeen ja samalla todettiin vasemman puoleisen moottorin tukikumin olevan revennyt. Uusi pohjapanssari laitettiin tilaukseen ja vaihdettiin moottorin ja vaihteiston kaikki kolme tukikumia. Intercoolerin suojaksi on suunniteltu Boschin tuuletusventtiiliä. Ostinkin jo asennusputken sitä varten ja laitoin venttiilin tilaukseen.

Madallusjouset saatiin vihdoinkin ruuvattua alle. Keula putosi noin 60mm ja perä noin 40mm. Nyt Turbovolvo ottaa kurvit todella kuin kiskoilla. Ehkä osasyy saattaa olla myös uusituilla etuiskareilla. Vanhat Gabrielit olivat täysin loppu. Samassa yhteydessä uusittiin raidetangonpäät, joten etupään helinätkin loppuivat. Turbon tuuletusventtiilikin asennettiin paikalleen. Toistaiseksi toiminta ei ole tyydyttänyt ja asennusta tullaankin korjaamaan lähiaikoina. Vinkkinä kerrottakoon, että venttiiliä ei kannata kytkeä samaan haaraan kampikammion huohottimelta tulevan letkun kanssa. Perässä tulevat savuefektit ovat aika mielenkiintoisen näköisiä :-) Jousiremontin yhteydessä huomattiin etupään jarrujen olevan aivan loppu. Onneksi hyllyssä on jo hankittuna ATEn PowerDiscit. Palat pitää vielä hankkia että päästään jarruremppaa tekemään. Takapään pusliakin pitää uusia, koska nyt liikkeelle lähdettäessä kuuluu

Kesä on kiireistä aikaa ja Oksanen Trimningin Hi-Po-moottoriprojekti on syönyt aikaa Madeleinen kunnostamiselta. Jotain pientä on kuitenkin saatu aikaan. Vanha ruostunut pakoputki alkoi olla siinä kunnossa, että sitä olisiollut turha hitsata joten se korvattiin uudella Simonsin 2,5 tuuman putkistolla. Samalla huomattiin, että vanha Bosalin takapönttö ei ollut edes läpivirtaavaa mallia, niinkuin turbo-Volvossa kuuluisi olla. Myös löystyneitä etuiskunvaimentimia kiristeltiin ja saatiin näin etupään kolinat loppumaan.

kuitenkaan uskaltautuneet radalle, sillä muiden kuljettajien ajotyyli oli sen verran holtitonta, että Madeleinen kauniit kyljet olisivat saattaneet olla uhattuna. Päivän saldoksi tulikin yksi ryttääntynyt rahoitusyhtiön omistama Xsara VTS ja pari nurin mennyttä moottoripyörää. Heinäkuun lopussa menemme Volvo-harrastajaystäviemme kanssa Alastaron moottoriradalle testailemaan hieman suorituskykyä ja ajo-ominaisuuksia. Suunnitelmissa on myös tehomittauksen järjestäminen autoillemme StreetDyno-laitteistolla.

Asensimme myös tallissa odottaneet Ate Power Disc -jarrulevyt eteen samalla kun vaihdoimme jarrupalat. Vanhojen levyjen huomattiin olevan aivan loppu. Sisäänajon jälkeen jarrut alkoivat toimia kuin unelma. Huomasimme myös, että jarrut ovat sitä tehokkaammat mitä kovempaa ajaa. Jarrunesteet on suunniteltu vaihtaa Dot 5.1 nesteisiin joiden kiehumispiste on paljon Dot 4:ää korkeampi. Nykyisellään nesteet saa kiehumaan muutaman tehokkaan ratakierroksen jälkeen. Tosin jarrunesteiden iästä ei ole mitään tietoa.

Madeleine on palvellut päivittäisessä käytössä loistavasti. Matka-autona turbo-Volvo on mitä loistavin. Suorituskykyä riittää turvallisiin ohituksiin ja hyvät ajo-ominaisuudet tekevät matkasta nautittavan niin kuljettajalle kuin matkustajillekin. Takapenkillä istuessa tuntee olonsa aivan 80-luvun suureksi yritysjohtajaksi. Sen verran hyvin siellä riittää jalkatilaa ja

Mitään suurempaa murhetta ei ole ollut. Pakosarjan mutterit tuppaavat löystymään muutaman sadan kilometrin välein, mutta tästä selvitään säännöllisellä kiristelyllä. Pakosarjan pinnapultit pitäisi uusia samankokoisiksi ja tämä tehdäänkin kansiremontin yhteydessä. Ruiskutussuuttimien o-renkaiden huomattiin vuotavan, kun ruiskutimme käynnistyspraytä testimielessä suuttimien juureen. Tilasimme Saksasta uudet Viton o-renkaat, jotka kestävät lämpöä tavallisia kumirenkaita paremmin. Mittasimme myös moottoritehon StreetDynolla ja lukemiksi saatiin mukavat 198hv ja 288Nm

Talvi tekee tuloaan. Madeleinekin on nyt säilötty lämpimään talliin odottelemaan ensi kevättä. Alkusyksy meni ajellessa ilman sen kummempia murheita. Loppukesästä ilmennyt pätkiminen loppui kun uusimme virranjakajan kannen ja pyörijän. Vaihdon yhteydessä huomasimme, että pari tulpanjohtoa oli ollut huonosti paikallaan ja liittimet olivat sen takia hapettuneet pahasti. siistimme liittimet taas kirkkaiksi hiomapaperilla. Talven aikana tullaan voimalinjaa remontoimaan uusimalla kaikki kardaaniakselin ristinivelet ja tukilaakeri. Perä otetaan irti autosta ja siihen vaihdetaan uudet kumipuslat ja uusitaan kaikki käsijarrun osat. Perävälityksen hammaskosketukset tarkastetaan ja säädetään kohdalleen mikäli tarvetta on. Samalla uusitaan perästä etummainen stefa. Konehuoneen puolella askarrellaan moottorin johtosarjan kanssa. Viimeisenä päivänä ennen talliinlaittoa huomattiin että johdoista halkeilevat eristeet tulipellissä olevan liittimen vierestä. Suunnitelmissa on myös ottaa sylinterinkansi auki ja uusia venttiilinvarsien tiivisteet samalla kun tarkastetaan kannen kunto. Joskus tulevaisuudessa moottori otetaan kokonaan auki ja remontoidaan täydellisesti. Samalla sitä piristetään hieman. Toiveissa on saada alakierroksille lisää sitkeyttä.

Projekti on saatu hyvin käyntiin. Madde on nostettu pukeille ja osia on irroiteltu korjailuja varten. Takatukivarsien isojen puslien kuoret olivat ruostuneet puhki ja ne kirjaimellisesti kaivettiin pois kiinnikkeistään. Työkaluina olivat porakone, vasara ja ruuvitaltta. Ensin porattiin kumia pois kuoren ja keskiosan välistä. Sitten vedettiin keskiosa pois. Lopuksi puslan kuorta nuijittiin vähän kasaan ja vedettiin se ulos kiinnityksestään. Helppoa!

Konehuoneen puolella irroitettiin ensiksi sumuvaloille menneet puuhapiuhat ja releet. Nyt konehuoneessa ei ole enää yhtään sinne kuulumatonta johtoa. Seuraavaksi irroitettiin imusarja, jonka alta paljastuikin todellinen yllätys jonka vuoksi ruiskua ei saatu hyviin säätöihin. Imusarjan tiiviste oli pullahtanut pois paikoiltaan ykkössylinterin kohdalta. Ihme, ettei vuoto pitänyt minkäänlaista ääntä. Myös moottorin johtosarja paljasti lohduttoman kuntonsa. Eristeitä puuttui useammastakin kohtaa. Tulevia korjauksia varten on hankittukin nyt runsaasti tavaraa. Erivärisiä johtoja, Boschin liittimiä, puslat, takajarrulevyt, käsijarrun osat, Bosch-jarrunestettä, kardaanin nivelet, imusarjan tiiviste ja paljon muuta pientä. Hankimme myös uudet, täysin ruosteettomat sinkityt ovet, jotka on tarkoitus laittaa paikalleen joskus ensi vuoden aikana. Uusia osia olisi tarkoitus päästä ruuvailemaan joululoman aikana, joten lisää tarinaa on tiedossa vuodenvaihteen tienoilla.

Joulunpyhät sujuivat askartelun merkeissä. Madden johtosarjaa korjattiin vaihtamalla hapertuneita johtoja uusiin. Myös kaikki ruiskun sähköliittimet uusittiin. Johdot olivatkin päässeet varsin huonoon kuntoon öljyn ja kuumuuden takia. Nyt kaikki johdot pujotettiin suojaputkien sisään ja liitokset tiivistettiin kutistesukalla. Taka-akselille asennettiin uudet puslat vanhojen ruostuneiden tilalle.

Madeleinen kanssa ei olla ehditty paljon puuhastella, kun Carl-Phillipin koneen kanssa oli kiirettä. Prinssillä oli kiire takaisin liikenteeseen. Madden pohjasta kuitenkin korjattiin muutamia ruostevaurioita hitsaamalla. Myös jalkatilojen bitumimatot uusittiin. Seuraavana on vielä ohjelmassa sisustan kasaus ja jarrujen laitto. Lumien sulettua päästään sitten ajelemaan ensimmäisiä koeajoja. Madeleinen tulevaisuuttakin on vähän suunniteltu. Kori tullaan maalaamaan kunhan uudet ovet on saatu sovitettua paikalleen. Kone nostetaan jossain vaiheessa pois keulalta ja peruskorjataan täydellisesti. Samassa yhteydessä konetta piristetään hieman puristussuhdetta ja ahtopainetta nostamalla. Näillä operaatioilla ei kuitenkaan ole vielä mikään kiire, koska alkuperäinen, koskematon tekniikka palvelee vielä kiitettävästi eivätkä pellitkään ole päässeet pahan näköisiksi.

Madde otettiin eilen ulos tallista pitkän talven jälkeen. Viikonloppuna asennettiinpaikalleen loput sisustan osat, uudet Pioneerin kaiuttimet, uudet käsijarrujen osat. Tänään kävimme heti aamulla katsastuskonttorilla hakemassa Maddeen uuden leiman. Kaikki olikin erittäin hyvin kohdallaan, koska mitään huomautettavaa ei insinöörillä ollut. Iltapäivä vietettiin keskustassa kruisaillessa.

Pitkällisen hiljaiselon jälkeen taas hieman lisää tarinaa Madeleinesta. Koko kesä on nautittu vaan turbo-Volvon loistavasta kyydistä ja samalla hieman tutkiskeltu tulevaisuutta. Museorekisteröintiasia on otettu uudestaan harkintaan. Mahdollista on, ettei Maddea sittenkään laiteta museorekisteriin vaan pidetään hieman laiteltuna ja paranneltuna harrasteautona jolla ei ole mitään ajorajoituksia ja tekniikkaakin voidaan parannella hieman. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mitenkään tuunata tai pilata autoa, vaan olemus pyritään pitämään mahdollisimman alkuperäisenä.

Ainoina kesän asennustöinä ovat tänän vuonna olleet keskuslukkosarjan asennus sekä yhden pyöränlaakerin uusiminen. Muuta remonttia ei yksinkertaisesti ole tarvinnut tehdä. Myös äänentoistojärjestelmä päivitettiin hankkimalla uusi Pioneerin MP3-soitin, jonka toistamana ruotsalainen populaarimusiikki kuulostaakin oikein menevältä.

Myös tulevaa koneremonttia on hieman suunniteltu. Vaikka vanhassa koneessa ei olekaan vielä mitään varsinaista vikaa, niin tarkoitus on silti joskus lähitulevaisuudessa nostaa tuo kaikkien aikojen tehokkain 8-venttilinen vinokone pois nokalta. Yhtenä tulevana konevaihtoehtona olisi iskutilavuudeltaan hieman suurempi B230-lohko. Vähäkitkakone houkuttelee myös hieman paremmalla taloudellisuudellaan, vaikka ei tässä nyt mitään kulutuslukemia vertailevia luiskaotsakaravaanareita ollakaan. Nykyinen B21ET-IC-kone kuluttaa matka-ajossa noin 10 litraa / 100km, joka sekin on yli 20 vuotta vanhalle Volvolle hyvä lukema. R-sport DL-turboillahan kulutuslukemat ovat usein jopa 5-10 litraa suurempia. Missään tapauksessa luotettavaa K-jetronic-ruiskua ei kuitenkaan tulla vaihtamaan pois. Valtuutetun Bosch-huollon mielestäkin K-jet on kaikkien aikojen paras ja luotettavin ruiskutusjärjestelmä. Madeleineen ei hankita mitään tietokoneohjattuja elektroniikkahömpötyksiä, jotka säikähtävät ensimmäistä rankkasadetta ja joissa on paljon herkkiä ja rikkimeneviä osia. Ainoana miinuspuolena vähäkitkakoneessa voitaneen pitää sen rumempaa ääntä. Matalapuristeinen B21ET:hän on tunnetusti Volvon kauneimmin laulava moottori (??? toim. huom.). Mitään koneprojektia ei kuitenkaan aloiteta, ennenkö suunnitelmat on tehty huolellisesti ja kaikki tarvittavat uudet osat on hankittu. Hankintalistalla ovat näillä näkymin ainakin suuttimenreijillä varustettu 405-kansi, koska uudenmallisiin 531 ja 530-kansiin ei käy vanhempi ja kauniimpi venttiilikoppa. Myös lohkotarjontaa tutkiskellaan.