142
Kalustoon saatiin heinäkuun puolenvälin tienoilla lisäys. Tällä kertaa kyseessä on vuoden -72 Volvo 142. Autoa liikuttaa, totta kai, aito vanhan liiton patarauta-B20 ja molemmat hevosvoimat siirtyvät taka-akselille lyhytkeppisen M40:n kautta. Kori on hitsailematon ja ikäänsä nähden muutenkin hyvässä kunnossa lukuun ottamatta oikeanpuolen varapyöräkoteloa, joka vaatii pikku palan peltiä. Tekniikka toimii kuten sen käyttöautossa tuleekin toimia, eli käy ja kukkuu. Lähiaikoina uusittavia osia ovat ainakin akku, kytkimen paineasetelma sekä vaihdelaatikko, joka ääntää melko pahasti. Myös ohjausvaihde kaipaa jonkinlaisen remontin sieltä kuuluvan kolinan takia. Mainittakoon, että vanhoissa takaveto-Volvoissa tavallisesti valmiit takapään puslat ja tukivarret ovat valmiiksi vaihdettu uusiin edellisen omistajan toimesta, joten tältä osin alusta on kunnossa. Heti hankinnan jälkeen kytkin sai uuden vaijerin ja vaihteisto sekä perä uudet öljyt.
Auto hankittiin alun perin edulliseksi käyttöautoksi, mutta jo kauppaa seuraavana päivänä kävivät internetin keskustelufoorumit kuumana ja viritysosia alettiin haalia saman tien kasaan. Tähän mennessä kaupat on tehty tupla-kaasuttimien imusarjoista sekä ns ”tonnin kopasta”, eli kytkinkopasta, jolla M45-vaihdelaatikko ja B20 sovitetaan toisiinsa. Aika näyttää, miten edetään.
Varapyöräkotelo on nyt vaihdettu ja Volvo sai taas vuoden ajoaikaa. Moottoriinkin vaihdettiin öljyt ja suodatin sekä sytytysosat (virranjakajan kansi, pyörijä, konkka, kärjet).
Muita päivityksiä on tullut lähinnä sisustukseen ja ulkonäköön:
Ostettaessa mukana tulleet äänieristysmatot laitettiin paikalleen ja niiden päälle hankittiin vielä alkuperäiset kangasmatot, jotka tosin vielä odottaa asennusta.
Mittaristo päivitettiin kertaheitolla huomattavasti katu-uskottavammaksi, kun tietyissä piireissä suurta hilpeyttä herättänyt nauhamittaristo korvattiin äärimmäisen harvinaisella Volvo Rallye -mittaristolla. Mittaristosta löytyy normaalien nopeus-, bensa- ja lämpömittareiden lisäksi myös öljynpainemittari, jota esimerkiksi GT -mittaristossa ei ole.
Auton alkuperäinen ”ruori” vaihtui myös asteen verran urheilullisempaan kolmepuolaiseen pikkurattiin.
Talvea varten hankittiin pakasta vedetyt Michelin Ivalot, jotka asennetaan 940 Volvon peltivanteille. Vanteiden väri vaihtuu ennen asennusta mustasta hopeiseen. Alkuperäiset soikeareikäiset vanteet saavat todennäköisesti maistaa hieman rälläkkää sekä hitsipilliä, ja mahdollisesti ensi kesänä 142:n alla nähdäänkin sitten hieman härskimmät peltivanteet…
